Tässä postauksessa kerron ihan ensimmäisestä minun tekemästä piposta. Olen aina rakastanut pipoja, lippalakkeja ja pantoja. Ne on ollut se mun juttu. Luultavasti siksi, että silloin ei tarvitse ressata hiuksista ja tyyli on muutenkin rennompi.
Ostin Hobby Hallista Singerin ompelukoneen vuonna 2010. Halvimman minkä löysin. Se on minulla vieläkin käytössä.
Lupasin ensitöikseni Veskulle tehdä pipon. Olin ostanut itselleni jemmaan (ylläri!) trikoista maastokangasta. Sitä vaan oli niin pieni pala ettei siitä pipoa saanut. Veskun rakastama Leen t-paita oli mennyt jo niin huonoon kuntoon, että roskista sen pelastin. Tein paidasta päällisen ja maastokuosista sisäpuolen. Ajattelin tehdä piposta “kääntöpipon”, mutta ompelutaidoillani sellaista siitä ei kyllä tullut.
Ja ette arvaakaan, pipo on siis vieläkin Veskun lempipo! Aluksi se vähän mietti, että onko liian “raju”, kun ei ole mitenkään huoliteltu vaan rouheasti jätetty saumat näkyviin ym. Lopulta heistä tuli aivan erottamattomat. Viisi vuotta ja lähes joka päivä päässä ollut, reenatessa tai lämmikkeenä.