Meillä on elämässä kaksi vaihtoehtoa suhtautua asioihin, pää auki tai pää kiinni. Itse toteutan elämässä mieluummin tuota pää kiinni-ajatusta. Olen vain hiljaa omista mielipiteistäni, nielen tunteet ja itken kotona.
Ja kyllähän näitä itkuja on sitten itketty. Sehän nyt ei auta ketään, että pää auki menen ja vahingossa sanon tai teen jotain, mikä menee jonkun tunteisiin.
Se oli kaunis talvipäivä. Olisi pitänyt tehdä pyykkejä, mutta lykkäsin kotitöitä ja halusin tehdä pipon. Levitin tavarat olohuoneessa olevalle keittiönpöydälle. Työhuoneeni oli niin sotkuinen, etten sinne edes mahtunut.
Kuuntelin sohvalla makoilevan mieheni rakkaudella tarkoitettuja kuittailua ideoistani. Tässä flow-tilassa en edes jaksanut pahastua kommentoinnista. Ompelin pipoon kiinni metallivetoketjun ja lisäsin timantit; siinä se oli! Olin luonut jotain ainutlaatuista ja mielestäni hienointa maailmassa. Tästä piposta kehkeytyi tuote, joka sai nimekseen Päänaukomispipo.
Ehkä tämä pipo päässä voisin sitten aukoa päätä ihan luvan kanssa eikä tarvitsisi tuntea huonoa oloa omista tunnekuohuista.
Päänaukomispipo on aiheuttanut minulle aivan liikaa valvottuja öitä, ajettuja kilometrejä, vääränlaisia vetoketjuja, palanutta ruokaa lapsille, unohdettuja iltasuukkoja, turhia riitoja, liian monta tuotekehittelyvaihetta ja uskon loppumista. Se on myös antanut minulle uskomattoman periksiantamattomuuden, innostumisen, uskoa omaan tekemiseen ja onnistumisen ilon.
Se oli taas kaunis talvipäivä, reilu vuosi ensimmäisen pipon tekemisestä, kun sain tietää, että tämä pipoideani oli monilla eri tahoilla ryöstetty ja vielä myyty eteenpäin. Ideani oli omittu ja minun jo monta kertaa tehdyt mutkat oiottu. Hypätty suoraan siihen vaiheeseen, missä voidaan iloiten painaa pipo päähän ja kävellä ovesta ulos.
Nyt sitten on minun itseni vastuulla, kuinka suhtaudun tähän asiaan, juoksenko kotiin itkemään sitä, etten uskalla päätäni aukoa? Ehkä painan piponi päähän, nostan katseen hymyillen, pidän pääni kiinni ja tarvittaessa aukaisen sen. Siihen asti voin taputtaa itseäni olkapäälle. Olenhan luonut jotain sellaista, mikä on aiheuttanut somen kopiointikeskusteluissa sellaiset mittakaavat, että alan jo itsekin epäillä; olenko sittenkin vahingossa varastanut idean jostain, mitä kukaan ei ole kylläkään löytänyt.
Ja tähän kaikkeen tarvittiin pala kangasta ja pätkä vetoketjua, siis lähes insinööritasoista taitoa.
Nanku, dramaqueen of the year
