Välillä jalat tukevasti irti maasta.
Olen ottanut kuluvan viikon sekä pääsisäisen vapaat tooodella rennosti. Tämä alkuvuosi on ollut melko kiireistä ja välillä on painettu liian pitkää päivää liian pitkään. Innostun helposti uusista asioista ja sitten huomaan, että aikaa ei olekaan ihan niin paljon kuin haluaisin ja tarvitsisin. Huh!
Alkuviikon tavoitteeni oli saada edellisvuoden kirjanpito, tilinpäätös ja veroilmoitus valmiiksi ja kuka tahansa minut tunteva voi olla kanssani samaa mieltä, että kuitit, laskelmat ja pilkuntarkkuus eivät sovi minulle. Olipa tuossa eräskin päivä, jolloin olin ensin töissä ja sitten lasten nukkumaanmenon jälkeen puristin kirjanpitoa yhteen asti yöllä ja heräsin aamukuudelta sitä jatkamaan ennen töihin menoa.
Selväähän se on, että kukaan ei jaksa pidemmän päälle tuollaista rytmiä. Siispä olen nyt pyrkinyt todellakin rauhoittumaan ja priorisoimaan asioita, koska kevään hulinat on vasta edessä. Mitä lie nekin tuo tullessaan, jännittävää ja mielenkiintoista.
Kävin isompien poikien kanssa kiipeilemässä “irti maasta”-kiipeilypaikassa Tampereella. Oli mukava huomata kuinka pojatkin innostuivat touhusta! Nuorempi on aikamoinen apina ollut aina, mutta rohkenipa vanhempikin kiipeämään.
Parastahan lasten kanssa touhuilussa on se, että itse pääsee myös apinoimaan! 🙈
Olemme Veskun kanssa myös melko kovia reenaamaan ja on ihana kun on ollut edes hiukan enemmän aikaa siihenkin. Tässä eilisen päivän personal trainerini. Kyllä meinaa pisti hien pintaan. 😘
Hommattiin pojille läskipyörät ja ollaan myös pyöräilty paljon. On hauska näky kun muut menee viimeisen päälle hienoilla menopeleillä ja minä mummomankelilla perässä. 😂
Ja on ollut myös aika rauhoittua nuorimmaisenkin kanssa. Aika menee välillä niin vauhdikkaasti, että melkein yllätyin tästä alkavasta 2v uhmasta ja sen aiheuttamista raivokohtauksista. Onneksi sekin on “vaan vaihe” ja kohta ohi, toivottavasti! 😅
Tällaista mulle!
-Nanku