Tässä muistelin, kuinka innostus vaatteiden luomiseen alkoi. Löysinpä muutamia kuvia menneitä muistellessa.
Ihan ensimmäisiä vaatteiden tuunauksia harrastin ala-asteella. Muistan erään kirkkaan limenvihreän Onlyn t-paidan, jossa oli mielestäni maailman siistein painatus. Paita oli ainoa kaupassa ja kokoa xl. Minä pienenä ja sirona tyttönä sen välttämättä halusin ja tuunasin itselleni siitä tiukan hihattoman napapaidan. Pitääpä etsiä se vanhempien luota, jos vaikka jostain varastosta löytyisi.
Yläasteella minulla oli käsityötunteihin viha-rakkaus-suhde. Okei, teini-ikäisenä taitaa yleisesti kaikkeen mahdolliseen olla sellainen asenne. Innostuin kuitenkin tekemään itselleni rippijuhliini mekon.
Kangasvaihtoehtoja ei koulun kangasvarastossa ollut kuin muutama. Tein mekon vihaamastani vaaleansinisestä kankaasta. Ja kyllä, ihan oikeasti pidin ylpeänä sitä mekkoa rippijuhlissani. Sen mekon voisin varastosta myös kaivaa.
Mahtavaa, että sain koulussa tehdä jotain noin luovaa. Se kantaa vielä tänäpäivänäkin. Erityismaininta opettajalle, joka jaksoi kannustaa tätä hätähousua ja mutkien oikojaa. Mielestäni jo silloinkin kaavojen piirtely ja liiallinen pikkutarkkuus oli turhauttavaa.
Kuvissa ei paljoa hymyilytä, minulla oli reilut 10 vuotta oikomishoitojen takia hammasraudat ja vihasin hymyillä niiden kanssa. Aina minulla on ollut hymy herkässä, mutta voi sitä riemua kun sain raudat kokonaan pois 17-vuotiaana.
-Nanku