En ole koskaan ollut mikään suuri turkisten fani. Siihen ei ole liittynyt mitään muuta kuin mielestäni monen sentin extrakarvoitus näyttää juuri siltä, että on syöty extrapaljon ja pistetty parin sentin turkki peittämään sitä. Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta monesti saman efektin antaa hervottomat toppatakit. No, mieltymyksistäni poiketen tein itselleni tekoturkiksesta liivin.
Ostin Eurokankaasta turkista, joka on yhtä feikkiä kuin tällätty naama. Myyjän mielestä se sopi niin nätisti hiusteni väriin, että olihan se pakko ostaa. Tein siis siitä aivan perusliivin.
Mielestäni siitä tuli oikein hauska liivi. Takaa se kyllä näyttää juuri sellaiselta viikinkiasulta, että olisin metsälle lähdössä.
Minun rättiharrastus välillä tuppaa levittäytyä työhuoneesta vähän muuallekin. Tälläkertaa liiviä tein samalla kun pojat söivät. Ei meinaa olisi paljon vaadittu, että liivi olisi saanut maitokuorrutteen. Ja voitte vaan kuvitella sitä karvojen määrää mikä leikatessa pöllysi. Niitä löytyy vieläkin kaikkialta. Rispektit koiranomistajille karvanlähtöaikoina. 😊
Kyllä tällainen vilukissa nauttii, kun on turkki lämmittämässä, on se meinaa niin lämmin, vaikkei aito olekaan.
Loppuun kerron tästä ilouutisesta, että lääkäri antoi minulle luvan alkaa elämään vähitellen normaalia elämää jalkani kanssa. Murtuma on lähtenyt luutumaan enkä enää kovin helposti voi sitä hajoittaa. Onhan tässä jo kuusi viikkoa keppien kanssa riehuttukin.
Metsäretki ja uimahallireissu poikien kanssa oli heti ensimmäisinä listassa. Seuraavana oli aloittaa reenit taas pikkuhiljaa. Ja niin olenkin aloittanut, varovasti vähitellen 😁😅
Ja voi tätä riemua kun elämä alkaa taas normalisoitumaan.
-Nanku