Veljeni vauvalla oli ristiäiset tuossa tovi sitten. Aloin Veskulle jo edellisenä iltana puhumaan, että kun ei ole mitään päällepantavaa. Vesku kauhistuneena vannotti, että “sinähän et enää ala mitään mekkoa väsäämään”. Ajattelin, että turha vaivata kaikkia sillä, että alan ompelemaan, kyllä mä jotain keksin päälle.
Laitoin kuitenkin herätyskellon soimaan jo ennen seiskaa ja aloin kaikessa hiljaisuudessa ompelemaan mekkoa. Löysin jemmoistani käärmekuvioista joustavaa kangasta ja toteutin mekkosuunnitelman, joka oli jonkun aikaa jo muhinut päässäni.
Mekosta tuli täyspitkä ja hihaton. Eteen lisäsin koristeeksi vetoketjun, jolla voi myös säädellä helman halkion suuruutta. Kaula-aukko oli löysä ja silitin siihen tukikankaan, muotoilin ja ompelin kiinni sivulle.
Olin melko valmis jo kun muu perhe vasta heräili.
Niinhän se on, että aina kun alan kiireessä ompelemaan niin jollain menee aina hermot. Nyt se oli juniori joka lahkeessa parkui. 😉
Tässä meidän possesta kuva. Kuvaan pääsi myös poikien suloinen serkkutyttö. <3
-Nanku