Kolumni: Kiire on ihmisen parasta aikaa

“Vauhtia! Vaatteet päälle, NYT on KIIRE!”
Nämä lauseet muistan omasta lapsuudesta ja tämä on todellisuutta meidän perheen elämässä ihan joka päivä. Liian monta kertaa mennään minuuttiaikataululla aamupalaa autossa syöden töihin, vaatteita eteisessä vaihtaen harrastuksiin, kaupasta valmista makaronilaatikkoa syöden (“äitien” tekemää ruokaa sentään) ja nukkumaankin olisi pitänyt mennä jo tunti sitten.

Muistan sen pienen häpeän tunteen kun ripeästi kävelin pienillä kuusivuotiaan askelilla äitini jättiläisaskelien tahdissa esikouluun. Olinhan ollut liian unelias ja nukkunut pommiin, laiska suorastaan. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut, rooli on vain vaihtunut. Nyt olen laiska äiti, joka mielummin aamulla kääntäisi kylkeä kuin aloittaisi taas uutta mahdottomalta tuntuvaa kiirepäivää, pieni häpeän tunne sieltäkin puskee. Toisaalta. Sitä fiilistä, kun aamulla tuntunut mahdottomuus on kääntynyt illan mahdollisuudeksi, ei voi sanoin kuvata. Kun olen aivan varma, etten selviydy päivän to do-listasta, koska kiire. Kuitenkin selviytyminen yöllä uusiutuneilla hermoilla ja raskaalla kaasujalalla antaa yli-ihmisen olon, jonka uskolla voisi siirtää vaikka vuoria.

Elämä pitää täyttää kaikella mahdollisella, että tuntee elävänsä. Kiireen tuntu tuntuu merkitykselliseltä. Jos ei ole kiire, on laiska ja turha. Tällä mielikuvalla olen painanut koko elämäni. Milloin kiireen vastakohdaksi on tullut laiskuus? Rauhoittuminenhan sitä olisi paremminkin, downshiftaamiseksikin voisi muodikkaasti kutsua. Miksi rauhoittuminen tarkoittaisi laiskuutta? Laiskuutta emme yleisesti hyväksy, mutta rauhoittumisen tarpeen pitäisi löytyä jokaiselta hyvinvarustetulta ihmiseltä.
Rauhoittuminen vaatisi hyväksymään vähemmän tehokkuuden. Ainakin pitäisi antaa itselleen lupa siihen.

Ehkä olen liian kiireinen miettimään näitä, ehkä sitä voisi oppia jotain itsestään, jos en säntäilisi päättömänä. Ehkä nyt kuitenkin painan kiireellä seuraavaan paikkaan, jossa minun olisi pitänyt käydä jo eilen. Voin sitten seuraavaksi siirtää vuoria yli-ihmisen uskolla. Elänhän kuitenkin ihmisen parasta aikaa.

-Nanku