Kolumni: Riittämisen lyhyt oppimäärä

Riittämättömyys, paljon käytetty termi suorituskeskeisessä maailmassamme. Tuon vahvan tunnesanan voin löytää naistenlehden kannesta, missä hymyilee kahdeksan lapsen uraohjusäiti, hän on löytänyt totaaliuupuksen kautta armon itseään kohtaan.

Mikko Harju laulaa levyllään ”Sinä riität”-ilosanomaa. ”Sinä riität, olet täydellinen juuri noin.”
Onhan se aika paksua puhetta. Milloin me riitämme ja kenelle? Riittääkö meille tieto siitä, että riitämme Mikko Harjulle? Milloin saavutamme tuon riittämisen maagisen rajan ja voimme kuulla yksisarvisten oodia kolmiäänisenä ja lakata riittämisen yrittämistä? Vai onko riittämisen tajuamisen oppipolku piikkipensaiden läpi rypeämistä paljain käsin, päätyen uupumuksen kautta oman riittämättömyyden hyväksyntään?

Ei ole mitään väliä kenelle me loppujen lopuksi riitämme, koskaan emme voi kuitenkaan riittää kaikille. Yleisesti riittämisen paine on todella suuri, eikä kukaan pysty puristamaan meistä samaa kuin jostain toisesta. Tuskin tämä on vain naisten paine, mutta suurempi herkkyys naisilla on lokeroida itseään riittäväksi. Ne samat naistenlehdet, jotka tarjoavat armoa riittämättömyyden tunteeseen, aiheuttavat painetta riittää. Niistä löytyy aina joku riittävämpi ihminen, johon itseämme voimme verrata. Monesti unohdamme elämämme kokonaisuuden ja yritämme päästä edes jossakin asiassa tarpeeksi riittäväksi, oli kyseessä luomuruoka, liikunta, parisuhde, perhe, työ tai vaikka puudelin koiranäyttelyt.

Ensimmäisen tason pitäisi olla aina se, että riitämme itsellemme. Kuvittelemme, että portaita on kuin eduskuntatalon edessä, mutta ei. Jos olet saavuttanut tuon ainoan portaan ja hyväksyt itsessäsi ne riittämisen ja riittämättömyyden hyvät ja huonot puolet, ei sinun tarvitse riittää muille. Tämä ensimmäinen ja viimeinen porras vasta vaikea onkin. Helpompi sitä olisi hakea riittämättömyyden tunteeseen hyväksyntää muilta, mutta näitä portaita ei pysty harppomaan. Voin luvata, että et jaksa loputtomiin uskoa riittäväsi muille jos et riitä edes itsellesi. Et edes Mikko Harjulle.

Sinä riität. Itsellesi.